Moni on varsinkin Suomessa ollut kiinnostunut työstäni, minkälaista työ on ja kuinka päädyin alalle. Suomessa tapahtuma- ja hääalan työt eivät ole vielä niin yleisiä, kun Amerikassa, josta lähes jokaisesta yrityksestä löytyy special events- osasto ja joista suurin osa morsiuspareista käyttää hääsuunnittelijan palveluja. On enemmän poikkeus ettei käytetä.

Muutin amerikkalaisen mieheni perässä ja kohtasin paljon vaikeamman tien asettautua niin sanotusti aloilleen, kun ei työpaikkaa ollut valmiina. Tunsin olevani 18-vuotias jälleen ja tiesin että voin joutua aloittamaan alusta. Koulutuksen ja kokemuksen takia sain monessa paikassa kuulla että olen paikkaan ”overqualified”, vaikka itse olisin ollutkin ok sen kanssa etten aloita samalta tasolta. Huomasin San Diegoon päästessäni olevani niin sanotusti tien haarassa; mitä teen ja mitä seuraavaksi?

Onneksi jo sillon ymmärsin verkostoitumisen merkityksen ja kerroin kaikille, että olen etsimässä töitä. Eikä aikaakaan kun sain ystäni suosituksella San Diegon suurimmasta Las Vegas-tyylisesen kasinoresortin HR:stä soiton, että olivat kiinnostuneet tapaamaan minua. Olin empiväinen aluksi ja kyselin ystäviltä mitä mieltä ovat paikasta ja kaikki rohkaisivat menemään, sillä resortti oli monena vuonna palkittu parhaimpana työpaikkana. He olivat myös tunnettuja erinomaisista eduista mitkä täällä ovat tärkeitä; he tarjosivat hyvät terveysvakuutukset, eläkesäästöjä, opiskelua varten esim. vuodessa viisi tuhatta dollaria (opintojen piti täydentää tietysti omaa työtä), henkivakuutukset, ilmaiset työpaikkakuljetuket ja mietin, että jos ei jostain syystä paikka tunnu omalta, voin aina lähteä pois. Mitään en olisi katsonut hävinneeksi, mutta saisin ainakin hyvää harjoitusta haastatteluihin.

Tapasin markkinointiosaston johtajan ja esimiehen ja keskustelimme hetken josta he lähtivä esittelemään resorttia. Olin puulla päähän lyöty jo pelkästä resortin koosta; resortin lisäksi he omistivat ulkokonserttitilat, jossa esiintyi 80-, 90-, ja 2000-luvun alun suuret starat. Lisäksi he omistivat outlet-ostoskeskuksen missä oli yli 100 liikettä ja ravintoloita. Alla olevasta videosta saa jonkun käsityksen paikasta ja sen koosta ja tarjonnasta.

Sitten olikin keskustelun paikka ja kuten oletin, hekin mainitsivat ylipätevyydestä ja luulin että peli oli siinä. Yllätyksekseni he tekivät ehdotuksen, joka on aika harvinaista. Johtaja sanoi että hänestä sopisin erinomaisesti heidän markkinointitiimiin, jossa oli lähes 100 ihmistä. Kokemusta vastaavaa työtä heillä ei ollut juuri sillon tarjota, mutta sanoivat että he ovat markkinoinnin sisälle perustamassa tapahtumille omaa yksikköä ja hän kaavaili sinne minulle paikkaa marketing and special events-koordinaattorina. Koska en ollut Suomessa juuri tapahtuma-alasta enka hääsuunnittelijoista kuullut, olin empiväinen, sillä paikka ei olisi auennut kun vasta kolmen kuukauden päästä. Heidän ehdotuksensa oli aloittaa heti alemmalla tasolla markkinointiassistenttina ja siitä sisäisellä siirrolla sitten siirtyä tapahtumakoordinaattoriksi kun osasto virallisesti aukaistaan. Pyysin viikonlopun mietintäaikaa, puhuin ystävieni kanssa, otin selvaa paikasta ja he kaikki rohkaisivat ottamaan työn vastaan, sillä täällä tapahtuma-alalla työskentelevät ovat arvostettuja yleisesti Amerikassa ja on hyvin palkattu. Päätin ottaa työn vastaan ajatuksena, että jos en pidä siitä, niin olen ainakin nyt yhtä työtä kokeneempi ja helpottaa hakuja jatkossa.

Niin siinä kävi sitten, että viihdyin Viejaksessa lähes neljä vuotta ennen San Franciscoon muuttamista, olin heti myyty. Tein vuodessa noin 70 tapahtumaa, 50 markkinointipromoa, konsertteja, gaala-juhlia ja asiakasjuhlia ja ne vei lähes kaiken aikani. Tämän alan työt vievät paljon aikaa, joka täytyy tietää jos alalle lähtee. Kaikken suurimpana saavutuksena niiltä vuosilta omasta mielestäni oli minun, työkaverini ja esimiehen kanssa suunnittelema ja toteuttama markkinointipromootio, johon käytimme miljoonan dollarin budjetin ja oli siihen aikaan suurin ja menestyvin markkinointipromootio kaikista Amerikan kasinoista.

En kuitenkaan voi olla täydentämättä kokemustani mainitsemalla hyvin tärkeän yksityiskohdan resortista. Resortti sijaitsi San Diegosta itään sijaitsevassa vuoristossa intiaanireservaatissa. Heimon nimi on The Viejas Band of Kumeyaay Indians, jotka ovat yksi 12:sta Kumeyaay Intiaanien jäljellä olevista heimoista. Heimot olivat San Diegon alueen ensimmäiset asukkaat aikoinaan ja he ovat nykyään täysin omavaraisia. Reservaatissa on palolaitos, omat terveydenhoitolaitokset ja koulut. Lähtökohdat ovat olleet huonot ja olen todella iloinen että olen saanut elämässäni näin ainutlaatuisen kokemuksen.